keskiviikko 17. helmikuuta 2016

1. Uusi alku + Kallen valmennus

Noniin, koska mikä tahansa voittaa kouluhommat, niin...

Syksy 2015, kuvaaja Iida Suomela
Mulla oli sunnuntaina Kalle Nykäsen estevalmennus jo heti aamusta. Hyppytaukoa oli takana kaksi viikkoa, mutta ihan luottavaisin mielin lähdin liikenteeseen. Repe pelleili jo heti alussa jotain ihan omiaan ja sinkoili vähän minne sattui sillä hetkellä huvittamaan. Pikkuhiljaa meno rauhoittui ja tasaantui ja pääsin ihan työstämäänkin Repeä kunnolla. Aloitettiin hyppääminen ihan yksinkertaisella pystyllä, jota tultiin pari kertaa molempiin suuntiin. Varsinkin vasemmalle Repe pyrki taas valumaan vasemmalle ja kääntymään esteen jälkeen. Repehän on luonnostaan hiukan vino, vaikka sitä ollaankin saatu aika hyvin nyt viimeisen vuoden aikana korjattua, ja siksi pyrkii valumaan helposti vasempaan reunaan. Enää ei kumminkaan esiinny ryntäilyä esteen jälkeen, mitä Repe on tehnyt melkein aina mun kanssa. Osasyynä tähän muutokseen on varmasti ollut uusi satula, joka sopii paremmin. Kalle kehui tätä muutosta, mutta muistutti edelleen säilyttämään tasaisen temmon ja kuolaintuntuman lähestymisessä.
Vaihdettiin sitten tehtävää ja siirryttiin suhteutetulle pysty - 24 metriä - pysty-linjalle. Linja oli kaareva ja se hypättiin kulmaa kohti. Ensimmäisellä kerralla, kun tätä tultiin, paikat osuivat aika nappiin ja hevonen tuntui hyvälle. Kaarteessa kumminkin Repe pääsi varmaan hiukan oikaisemaan, jolloin jouduin pois tasapainosta ja tähän yhditettynä Repe vielä laski pään alas ja alkoi tehdä pientä pukkia, jota se tekee usein ollessaan esteistä innoissaan. Aïnoa ajatus oli se, että tipun, ja niinhän siinä kävikin. Tipuin vasen lonkka edellä ja vedin selän kautta voltin ympäri. Kypärä räsähti ihan kunnolla, niin että valmentajakin kuuli sen. Repe jäi toiseen päähän rallittamaan hetkeksi, mutta antoi ihan nätisti kiinni ja käveli mun luokse. Tässä kohtaa siltä todennäköisesti irtosi toinen etukenkä, vaikken sitä tajunnutkaan tarkistaa. Rauhoittelin Repeä vielä hetken ennen selkäännousua ja tulin heti linjan uudestaan. Vaihdoin seuraavaa tehtävää varten rikkoutuneen Samshieldini ehjään kypärään ja jatkoin valmennusta. Loppuvalmennus sujui ihan hyvin, itse olin aika jäässä ja pari kertaa tuli tilanne, jossa tiesin mitä tehdä, mutten vain osannut toimia mikä ei ole kovinkaan tyypillistä mulle enää tällä tasolla.

Siinä vaiheessa, kun esteet nousivat 110-120cm tasolle, Repe kielsi kolmesti. Etäisyydet olivat ihan hyvät, mulla oli pohje tukemassa ja ohjallakin tuntuma. Mietittiin hetki kieltojen syytä, kunnes huomasin meidän toisen etukengän kolmannella kieltoesteellä. Heti perään toinenkin etukenkä löytyi, ja Repe arkoi ihan selkeästi etusiaan. Kävelytin sen sitten huolella pois, kylmäsin jalat ja päästin hevosen ulos. Oltiin Kallen kanssa samaa mieltä siitä, että kiellot jouhtuivat puhtaasti siitä, että hevonen arkoi kavioitaan. Videolta katsottaessa vain toisen kangän puute ei näy ollenkaan, enkä myöskään tuntenut sitä selkään.

Toissapäivänä saatiin jo onneksi kengittäjä iskemään kengät kiinni meidän vakikengittäjän ollessa lomalla ulkomailla. Repe oli käyttäytynyt tosi fiksusti ja kaviot eivät olleet niin pahasti revenneet kuin alkuun pelättiin. Vaikka yleensä en tykkää siitä, että hevosella on vapaa hyppäämisen yms. rankemman treenin jälkeen, mulla loppui koulu kuitenkin sellaiseen aikaan että en ehtinyt ratsastaa ennen kengitystä. Muutenhan tässä mitään ongelmaa ei olisi, mutta herra herkkis liikkuu aina huonommin kengityksen jälkeen enkä sitä halua kiusata. En myöskään omasta puolestani olisi varmaan ollut ratsastuskuntoinen, unta tuli ehkä nelisen tuntia ja koko kroppa oli aika jumissa.

Eilen mun toinen kotivalmentaja ratsasti Repeä mun verryttelyn jälkeen. Sain ihan hyödyllistä palautetta hevosen ratsastettavuudesta, josta olenkin oikeastaan kaikilta osin samaa mieltä. Repe on kumminkin mulla sellaiset kolme ja puoli vuotta ollut, ja viimeksi joku ammattilainen on ollut selässä kaksi ja puoli vuotta sitten yhden koulustartin merkeissä. Hevonen on kuulemma siitä suoristunut ja notkistunut todella paljon ja ratsastettavuus mennyt muutenkin eteenpäin. Noin vartin ratsastuksen jälkeen pääsin takaisin selkään ja hetken fiilistelin valmiiksi verkattua hevosta ja loppuverkkasin sen pois. Tosi vähän työtä se kuulemma vaatii, eli hienosti olen saanut sen läpiratsastettua vaikka aina en siitä olekana ihan niin varma ollut.
Korpilahden 1-tason kisoissa kesällä 2015, kuvaja Salla Kuikka

Tänään teen loppuillan kouluhommia himassa, huomenna mulla on toisen kotivalmentajan kouluvalmennus ja perjantaina sekä lauantaina mulla on alue-estevalmennukset. Todennäköisesti sunnuntaina ajan Repen, jos saadaan aikataulut sopimaan. Repeähän ei ole ennen meillä ollessa klipattu, kun ei ole ollut tarvetta ja nyt mä joudun ajamaan sen itse rajoja lukuunottamatta... Ensi viikon lauantaina meillä on kauden ensimmäiset kisat, kun meidän seura järjestää koulukilpailut. Me startataan HeB:3, jota ollaan menty jo aiemmin, sekä HeA:2. En ole ihan varma vielä, mennäänkö yksi vai kaksi luokkaa, sillä Repeltä loppuu yleensä keskittyminen toisen radan jälkeen.